perjantai 15. lokakuuta 2010

Raha ratkaisee

Raha.
Niin,rahalla voi tehdä paljon.
Sillä voi kustantaa illan kaupungilla.
Sillä voi saada opetuksen yksityiskoulussa.
Sillä voi ostaa osoituksen kiintymyksestä rakkaalleen.
Mutta rahaa ei koskaan pidä käyttää aseena,
sillä joku loukkaantuu aina.

Tulee aina uudelleen ja uudelleen mieleen Ilmari Kiannon kirjoittamat sanat, tosin kysymysmuodossa,
- "Onko meidän aina uudesta luotava maa."  
Syntyvätkö säästöt koulujen lopettamisesta, terveydenhoitopalvelujen heikentämisestä, potilasjonojen pidentämisestä, diabetikoiden jalkahoitojen vähentämisestä, kotipalveluiden vähentämisestä ja ym.
Mistä kaikesta kunnat ovatkaan valmiita tinkimään ja mitä saavat sen tilalle?

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Kaunein uni

Viime yönä näin kummaa unta.

Ensirakkauteni tuli käymään luonani. Vielä vuosien jälkeenkin, näin hänet sellaisena kuin silloinkin. Silloin kun hän käveli hiljaa vierelläni ja kuiskasi minulle, rakastan sinua. Kuin aika ei olisi kulunut hetkeäkään.

Olimme kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan, kuin emme olisi koskaan erossa olleetkaan, jatkaen vain siitä mihin kaikki joskus jäi.
Aivan kuin kauneimmasta unesta, kun kaikki oli vielä hyvin, ja kaikki niin rauhallista...

Tuntui että olisin halunnut kertoa hänelle kaikki mitä vuosien aikana on elämässäni tapahtunut ja kuinka paljon olenkaan häntä niiden vuosien aikana kaivannut. Mutta istuin hiljaa vain hänen vierellään ja nautin hänen läheisyydestään. Emme tarvinneet sanoja, vain katseet kertoivat sen mitä toivoimme toistemme tietävän.  
Katsoin hänen kasvojaan ja hän hymyili minulle lämpimästi.  En koskaan unohda sinua, kuiskasin hiljaa.  Kyllä me vielä kohtaamme, hän sanoi, ja katselin, kuinka hänen kuvansa haihtui hiljaa aamun kauneuteen. Talven ensimmäinen kuura oli peittänyt maan.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Itsepetos on petoksista parhain.

Erehdyin tässä mennä viikolla piipahtamaan paikalliseen pikaruokaravinteliin. Tarjolla oli,miten sen nyt sanoisi,monen sorttista poskiontelon täytettä tavis hampurilaisesta kananugetteihin ja kokoja normaalista norsuannokseen. Kohtuullisen pieniruokaisena ihmettelin vain miten kukaan jaksaa syödä leivän kokoista jättipurilaista? Ateriana? Amerikassa tosin tämäkin on mennyt lievästi kotosuomemme tapojen ohitse,sillä kun siellä tilaat nimeltä mainitsemattomasta ylikansallisesta ravintolaketjusta ison aterian saat juomaksi jopa 2 litran kokoisen juoman.

Mutta taas livettiin itse asiasta. Eniten mietitytti viereisessä tv:ssä pyörivä mainosvideo ihmelaitteesta joka lupaa käyttäjälleen huiman painonpudotuksen lisäksi treenatut käsivarret, tiukan " sixpackin" vyötärön seudulle sekä kestorusketuksen vitivalkoisten hampaiden kera. Katsellessani alaspäin omalle makkaroituneelle vyötärölleni,huomasin itselläni olevan kehonrakentajiltakin tutuksi tullut massanlisäämis kausi. Tuntui perin helpottavalta katsella mainostulvaa jossa ihmelaitteen sekä ihmepillerien kerrottiin tekevän minusta jälleen nuoren, kauniin, kiinteän ja lihaksikkaan. Tai ainakin uskomaan niin.

Ainoa mitä tarvitsen on nämä kaksi asiaa:

1: rasvansiepparipillerit. Voin siis syödä IHAN MITÄ VAIN ja pillerit kidnappaavat ruuassa olevan rasvan joka poistuu kehosta luonnollista tietä varastoitumatta makkaraksi vyötärölle. Tehdessäni pika gallupin ko.asiasta sain palautteena: kyllähän ne hyvin toimivat. Ei varmasti pääse lihomaan rasvaripulin johdosta ja lisäksi paino putoaa useita kiloja kolmen päivän yhtäjaksoisen vessa-asumisen jälkeen. Miellyttävän kuuloista, kertakaikkiaan..

2: kehonmuokkauslaitteen. Tämä ihmelaite lupaa treenata käsiä,jalkoja, selkää sekä erityisesti vatsalihaksia.
Katsellessani videomuokkauksella tehtyjä demonstraatiota lihasten kasvusta sekä kilojen vähentymisestä tunsin suurta helpotusta,että vain tällä yhdellä laitteella selviän tavoitteeseeni täysin ilman verta, hikeä ja kyyneleitä. Hikihän on aivan suunnattoman vaarallista kuten nämä ostoskanavan opetusvideot ovat meille asiallisesti opettaneet. Lisäksi säästyy vakavilta urheiluvammoilta sekä raittiin ilman myrkytykseltä mikä saattaa vaania tavallista puistossa lenkkeilijää. Pari hassua viikkoa ja olisin kuin uusi ihminen! Vain puoli tuntia päivässä riittää, istut tuolin tapaiselle heilurilaitteelle joka vääntää selkäruotoa mitä mielenkiintoisempiin kulmiin joihin en luonnostani uskonut edes taipuvani. Kuvittelen mielessäni äänen **RUTS*** kun videolla esitellään laitteen ominaisuuksia. Ja se ääni ei tullut siitä laitteesta.

Kumma juttu miten aina ennen kuvissa on lihava,maidon valkealla iholla varustettu surullinen ihminen ja jälkeen kuvissa seisoo lihaksikas (siis kaikki lihakset treenattu) säteilevän valkoisilla hampailla varustettu hyvinruskettunut bodari. Tämä laite siis todellakin tekee ihmeitä,on aivan kuin eri ihminen noissa kuvissa.

Hintaahan näille ihmeille ei juurikaan tule.Vain muutama satanen valmistajien mukaan riittää,lisäksi saisin mitä erikoisempia lisähärpäkkeitä mukaan aina saunapyyhkeestä naamarasvaan. Ihmelaitteen voi lisäksi taittaa pieneen kasaan ja tarvittaessa säilöä vaikkapa sängyn alle,tai käyttää kätevästi pyykinkuivaus telineenä. Mietin.  Ja mietin....

Eihän tämän ruokavalion edes pitäisi olla epäterveellistä,ainakaan jos valmistajiin on uskominen. Tarvetta ihmelaitteille tai vastaaville ei silloin siis ole. Jokainenhan voi toki itse rakentaa mielikuvansa esimerkiksi katsomalla ihan ajatuksen kanssa  ohjaaja  Morgan Spurlockin dokumenttielokuvan Super Size Me.
Ja mitä ihmelaitteisiin tulee,ehkä sittenkin parempaa, tehokkaampaa ja huomattavasti jopa halvempaa liikuntaa on vain kävellä. Ehkä jopa sen pikaruokapaikan ohitse.

Ja kaikkea miettiessäni jonossa (joka oli aika pitkä) tein päätökseni sittenkin poistua paikalta ja lyllertää kohti viereisen marketin vihannesosastoa. Jos vaikka kipittäisin asteen kevyemmin  jo kolmen viikon kuluttua.