Nasan arvoituksia No.2

Vähemmän suositut mielipiteet on otettavaksi osaksi kaikissa tärkeissä aiheissa. Olipa mielipiteissä järkeä tai ei. Suomenhan pitäisi olla demokratia. Mutta mitä demokratiaa se on, että kansainvälisen tiedeyhteisön, vuosikymmenten aikana saavuttama yksimielisyys saa eri painoarvon, kuin se mitä minä ja pena olemme kaksistaan jutelleet, monena iltana?
Maapallon ulkopuolella saattaa olla muutakin elämää ja saattaa olla että maapallolla on myöskin muualta tullutta elämää.

Ote  ilta-lehden nettisivuilta 25.4.2010 :
"-Yksi maailman tunnetuimmista tiedemiehistä, fyysikko Stephen Hawking, 68, kertoo uudessa dokumenttisarjassa pitävänsä lähes varmana sitä, että myös muualla universumissa on elämää.
Maailmankaikkeudessa on 100 miljardia galaksia, jossa kussakin on satoja miljoonia tähtiä, Hawking muistuttaa. Niinpä on epätodennäköistä, että elämää olisi kehittynyt vain maapallolla. Hawking kuitenkin uskoo, että suurin osa Maan ulkopuolisesta elämästä on mikrobien tai yksinkertaisten eläimien tasolla.
Muutamat vieraat elämänmuodot voivat kuitenkin olla älykkäitä - ihmisten kannalta hieman liiankin älykkäitä.
Hawking uskoo, että kontakti tällaisiin lajeihin voisi olla tuhoisaa koko ihmiskunnalle. Hänen mukaansa on "hieman liian riskialtista" yrittää saada yhteyttä vieraisiin lajeihin.

- Jos avaruusolennot koskaan tulevat luoksemme, lopputulos voi olla samankaltainen kuin silloin, kun Kristoffer Kolumbus ensimmäisen kerran saapui Amerikkaan. Siinä alkuperäisasukkaille ei käynyt kovin hyvin, Hawking sanoo brittilehti The Timesin mukaan."

Näihin alien-keskusteluihin minulla on tapana lisätä Calvin-pojan toteamus kun se on mielestäni viisain ja paras:

Varmin todiste siitä että maailmankaikkeudessa on älyllistä elämää on että he eivät ole yrittäneet ottaa meihin yhteyttä.
(C) Bill Watterson / Calvin & Hobbes / suom. Lasse ja Leevi tai Paavo ja Elvis

Toinen mitä olen kuullut on että ehkä nämä avuruusoliot ovat niin kehittyneitä
etteivät viitsi ottaa yhteyttä ihmisiin jotka ovat niin kehittymättömiä, etteivät tule edes toimeen keskenään,
vaan tappavat toisiaan, eikä heillä ole mitään yhteinästä sopimusta maapallosta huolitsemisesta.
Siis me ollaan heille apinoita tyhmempiä.
Kuka nyt sellaiseen rotuun viitsisi ottaa yhteyttä?

Ystäväni

Kaveruuden syntyminen on useasti monimutkainen tapahtuma ketju, mutta minusta tuntui silloin jo kädenpuristuksessamme, että siinä on aito kaveri. Kaveruus voi syntyä näin myös hetkessä.

Luottamus, se taas on elävä tunne. Se kasvaa ihmissuhteen myötä.
 Se on hauras, helposti särkyvä ja usein korjamaton.
Kovin isku on, kun parhaaksi luultu ystävä ei olekaan luottamuksen arvoinen.

Mutta kuinka kirkkaina loistavatkaan ne elämän pienet hetket jolloin huomaan että todellinen ystävä on edelleen vierellä...

Valtakunnan julkkis.

Poliitikko ei vastaa kun kysytään, vastaa kun ei kysytä, kysyy kun ei vastata ja ei kysy kun vastataan. Paljon sanoja peräkkäin, ilman merkitystä kokonaisuuteen. Kiihokkeena se raskas kannettava Poliittinen vastuu. Saako siitä sakkoja vai vankeutta? 

Jos Suomen pettämättömään oikeusjärjestelmään on luottaminen niin ei kumpaakaan vaan ainoastaan taputuksia päähän sekä paljon palstatilaa jokaisessa kansan luettavissa olevasta lehdestä.
"kultaa taikka kunniaa" tuntuu olevan monen poliitikon lempikappale. Ja useimmiten he valitsevat sen kullan, kunniallahan ei liene nykypäivänä enään mitään merkitystä..  : /

Jos laitamme paremmuusjärjestykseen aikakautemme poliitikot,kuka muistaa enään heitä jotka ovat kansan hyväksi jotain todella tehneet?  Entä he, jotka omalla yksityiselämällään retostelemalla ja etuuksiensa väärinkäytöksillä ovat keinoitelleet itsensä ihmisten mieliin ?  Lasketaanko poliitikon arvo todellakin sen mukaan mitä he tekevät vai sen mukaan miten paljon he saavat keskustelua aikaan lehtien juorupalstoilla.

Raha ratkaisee

Raha.

Niin,rahalla voi tehdä paljon.

Sillä voi kustantaa illan kaupungilla.

Sillä voi saada opetuksen yksityiskoulussa.

Sillä voi ostaa osoituksen kiintymyksestä rakkaalleen.

Mutta rahaa ei koskaan pidä käyttää aseena,

sillä joku loukkaantuu aina.

Tulee aina uudelleen ja uudelleen mieleen Ilmari Kiannon kirjoittamat sanat, tosin kysymysmuodossa,
- "Onko meidän aina uudesta luotava maa."  

Syntyvätkö säästöt koulujen lopettamisesta, terveydenhoitopalvelujen heikentämisestä, potilasjonojen pidentämisestä, diabetikoiden jalkahoitojen vähentämisestä, kotipalveluiden vähentämisestä ja ym.

Mistä kaikesta kunnat ovatkaan valmiita tinkimään ja mitä saavat sen tilalle?

Kaunein uni

Viime yönä näin kummaa unta.

Ensirakkauteni tuli käymään luonani. Vielä vuosien jälkeenkin, näin hänet sellaisena kuin silloinkin. Silloin kun hän käveli hiljaa vierelläni ja kuiskasi minulle, rakastan sinua. Kuin aika ei olisi kulunut hetkeäkään.

Olimme kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan, kuin emme olisi koskaan erossa olleetkaan, jatkaen vain siitä mihin kaikki joskus jäi.
Aivan kuin kauneimmasta unesta, kun kaikki oli vielä hyvin, ja kaikki niin rauhallista...

Tuntui että olisin halunnut kertoa hänelle kaikki mitä vuosien aikana on elämässäni tapahtunut ja kuinka paljon olenkaan häntä niiden vuosien aikana kaivannut. Mutta istuin hiljaa vain hänen vierellään ja nautin hänen läheisyydestään. Emme tarvinneet sanoja, vain katseet kertoivat sen mitä toivoimme toistemme tietävän.  
Katsoin hänen kasvojaan ja hän hymyili minulle lämpimästi.  En koskaan unohda sinua, kuiskasin hiljaa.  Kyllä me vielä kohtaamme, hän sanoi, ja katselin, kuinka hänen kuvansa haihtui hiljaa aamun kauneuteen. Talven ensimmäinen kuura oli peittänyt maan.

Itsepetos on petoksista parhain.

Erehdyin tässä mennä viikolla piipahtamaan paikalliseen pikaruokaravinteliin. Tarjolla oli,miten sen nyt sanoisi,monen sorttista poskiontelon täytettä tavis hampurilaisesta kananugetteihin ja kokoja normaalista norsuannokseen. Kohtuullisen pieniruokaisena ihmettelin vain miten kukaan jaksaa syödä leivän kokoista jättipurilaista? Ateriana? Amerikassa tosin tämäkin on mennyt lievästi kotosuomemme tapojen ohitse,sillä kun siellä tilaat nimeltä mainitsemattomasta ylikansallisesta ravintolaketjusta ison aterian saat juomaksi jopa 2 litran kokoisen juoman.

Mutta taas livettiin itse asiasta. Eniten mietitytti viereisessä tv:ssä pyörivä mainosvideo ihmelaitteesta joka lupaa käyttäjälleen huiman painonpudotuksen lisäksi treenatut käsivarret, tiukan " sixpackin" vyötärön seudulle sekä kestorusketuksen vitivalkoisten hampaiden kera. Katsellessani alaspäin omalle makkaroituneelle vyötärölleni,huomasin itselläni olevan kehonrakentajiltakin tutuksi tullut massanlisäämis kausi. Tuntui perin helpottavalta katsella mainostulvaa jossa ihmelaitteen sekä ihmepillerien kerrottiin tekevän minusta jälleen nuoren, kauniin, kiinteän ja lihaksikkaan. Tai ainakin uskomaan niin.

Ainoa mitä tarvitsen on nämä kaksi asiaa:

1: rasvansiepparipillerit. Voin siis syödä IHAN MITÄ VAIN ja pillerit kidnappaavat ruuassa olevan rasvan joka poistuu kehosta luonnollista tietä varastoitumatta makkaraksi vyötärölle. Tehdessäni pika gallupin ko.asiasta sain palautteena: kyllähän ne hyvin toimivat. Ei varmasti pääse lihomaan rasvaripulin johdosta ja lisäksi paino putoaa useita kiloja kolmen päivän yhtäjaksoisen vessa-asumisen jälkeen. Miellyttävän kuuloista, kertakaikkiaan..

2: kehonmuokkauslaitteen. Tämä ihmelaite lupaa treenata käsiä,jalkoja, selkää sekä erityisesti vatsalihaksia.
Katsellessani videomuokkauksella tehtyjä demonstraatiota lihasten kasvusta sekä kilojen vähentymisestä tunsin suurta helpotusta,että vain tällä yhdellä laitteella selviän tavoitteeseeni täysin ilman verta, hikeä ja kyyneleitä. Hikihän on aivan suunnattoman vaarallista kuten nämä ostoskanavan opetusvideot ovat meille asiallisesti opettaneet. Lisäksi säästyy vakavilta urheiluvammoilta sekä raittiin ilman myrkytykseltä mikä saattaa vaania tavallista puistossa lenkkeilijää. Pari hassua viikkoa ja olisin kuin uusi ihminen! Vain puoli tuntia päivässä riittää, istut tuolin tapaiselle heilurilaitteelle joka vääntää selkäruotoa mitä mielenkiintoisempiin kulmiin joihin en luonnostani uskonut edes taipuvani. Kuvittelen mielessäni äänen **RUTS*** kun videolla esitellään laitteen ominaisuuksia. Ja se ääni ei tullut siitä laitteesta.

Kumma juttu miten aina ennen kuvissa on lihava,maidon valkealla iholla varustettu surullinen ihminen ja jälkeen kuvissa seisoo lihaksikas (siis kaikki lihakset treenattu) säteilevän valkoisilla hampailla varustettu hyvinruskettunut bodari. Tämä laite siis todellakin tekee ihmeitä,on aivan kuin eri ihminen noissa kuvissa.

Hintaahan näille ihmeille ei juurikaan tule.Vain muutama satanen valmistajien mukaan riittää,lisäksi saisin mitä erikoisempia lisähärpäkkeitä mukaan aina saunapyyhkeestä naamarasvaan. Ihmelaitteen voi lisäksi taittaa pieneen kasaan ja tarvittaessa säilöä vaikkapa sängyn alle,tai käyttää kätevästi pyykinkuivaus telineenä. Mietin.  Ja mietin....

Eihän tämän ruokavalion edes pitäisi olla epäterveellistä,ainakaan jos valmistajiin on uskominen. Tarvetta ihmelaitteille tai vastaaville ei silloin siis ole. Jokainenhan voi toki itse rakentaa mielikuvansa esimerkiksi katsomalla ihan ajatuksen kanssa  ohjaaja  Morgan Spurlockin dokumenttielokuvan Super Size Me.
Ja mitä ihmelaitteisiin tulee,ehkä sittenkin parempaa, tehokkaampaa ja huomattavasti jopa halvempaa liikuntaa on vain kävellä. Ehkä jopa sen pikaruokapaikan ohitse.

Ja kaikkea miettiessäni jonossa (joka oli aika pitkä) tein päätökseni sittenkin poistua paikalta ja lyllertää kohti viereisen marketin vihannesosastoa. Jos vaikka kipittäisin asteen kevyemmin  jo kolmen viikon kuluttua.

Vierihoito kunniaan.

Kyllä on ihmeellinen tämä Suomen kieli. Sama sana saattaa tarkoittaa montaa eri asiaa. Tässä yksi esimerkki:

Nykypäivänä varsinkin nuoriso keskustelee keskenään esimerkiksi eroottisista suhteistaan
sanamuodossa: "hoito."
Tässä ohessa julkaisen siis hieman uusittua hoitosanastoa.

AVOHOITO = Julkinen tai vapaamielinen seksisuhde, ei sitoumuksia.
HOITOVAPAALLA = Olla selibaatissa.
KERTAHOITO = Tuskin pääsee toistumaan.
KOTIHOITO = Tuoda hoito kotiin.
PSYKIATRINEN HOITO = Seksiä sekopään kanssa.
HOITOPAIKKA = Sillä hetkellä saatavilla oleva käytetty tila
TEHOHOITO = Varmasti tyydyttävä seksisuhde.
HOITOTAKUU = irtoaa varmasti!
SHOKKIHOITO = Illalla se näytti vielä hyvältä!
PÄIVÄHOITO =  Ei aina tarvitse pimeää
VIERIHOITO = Vierekkäin.
HOITOVIRHE = Tekevälle sattuu....


Mahdollisia annostusmääriä:
AVOHOITO: Tarvittaessa useamman kerran aina oireiden sitä vaatiessa.
HOITOVAPAA: Ei annostusta sillä lääkitystä ei sallita.
KERTAHOITO: Kerta annostuksena saattaa riittää pidemmäksi aikaa.

Annostusmääristä voidaan keskustella hoidosta vastaavan kanssa.



MAHDOLLISIA SIVUVAIKUTUKSIA:

Liian vähäinen annostus saattaa aiheuttaa levottomuutta, hermostuneisuutta, unettomuutta sekä yleistä tyytymättömyyttä.

Yliannostus: Saattaa aiheuttaa riippuvuutta varsinkin pidempi aikaisessa hoitosuhteessa. Lihavuus,erityisesti vyötärönseudulla ( huom:koskee vain naisia) tällöin otettava viipymättä yhteys  hoidosta vastaavaan sekä lääkäriin.

Näistä edellämainituista seikoista johtuen on siis suositeltavaa laatia jokaiselle sopiva yksilöllinen HOITOSUUNNITELMA.

Vankkaa vanhustenhoitoa kotimaassamme.

Netissä,etenkin facebookin välityksellä levisi jokunen aika sitten perin mielenkiintoinen ehdotus. Tässä suora lainaus:
“Laitetaan vanhukset vankilaan ja rikolliset vanhainkoteihin! Näin vanhukset pääsevät suihkuun, harrastuksiin ja ulkoilemaan. Kukaan ei voi varastaa heiltä ja he saavat rahaa sen sijaan, että joutuvat maksamaan. Rikolliset saavat kylmää ruokaa ja saavat olla tyystin yksin, rahaa ei anneta ja valot sammutetaan klo 20:00. Suihkuun pääsee kerran viikossa.”

Pistää miettimään kuinka retuperällä vanhusten hoito ja erityisesti kunnioitus tänä päivänä ovat.
Kun ihminen vanhenee,hän joutuu väistämättä toteamaan sen karun tosiasian ,että hän ei ehkä enään kykenekään huolehtimaan itsestään vain omin voimin. Kun omassa kodissa asuminen käy liian vaikeaksi ja vaaralliseksi yhä vähenevän fyysisen kunnon ja heikkenevän muistin vuoksi,on monelle tullut aika siirtyä vanhainkotiin. Tämän pitäisi järjellisesti ajatellen olla turvallinen ja hyvä paikka asua. Sellainen missä joku muu huolehtii niistä arkipäivän tekemisistä joihin ei enään itse kykene mm .jokapäiväinen hygienian hoito,ruoka,harrastukset. Mutta valitettavan usein tämä osoittautuu harhaluuloksi.
Hoitajia on erilaisia, mutta monista on myös ainainen kiire tehnyt "liukuhihnatyöskentelijöitä". Olen kuullut vanhempienkin hoitajien puhuvan, että kun ennen oli aikaa ja saattoi viedä potilaita pihalle ja lukea lehtiä, mutta nyt ei kerkiä. Pakolliset työt on kuitenkin hoidettava, viihdyttämisen ja viihtymisen kustannuksella.Välillä ei ehdi edes niitä pakollisia.

Monissa hoitolaitoksissa joihin tavallisella pienen eläkkeen omaavalla vanhuksella on edes varaa,on juuri tuo sarkastisena vitsinä alunperin liikkeelle laskettu käytäntö. Ruoka tulee kerran päivässä tai joskus jopa "unohdetaan" ja jos ei kykene syömään niillä jäljellä olevilla hampaiden tapaisilla ruoka tungetaan vaikka väkisin kurkusta alas tai yksinkertaisesti viedään pois. Kunnat säästävät jättämällä viikonlopuilta pääruuan pois.
Pesulle pääsee vain silloin kun hoitajilla on siihen aikaa ja tarmoa. Edes vessaan ei pääse itse. Pahimmillaan samat vaipat saattavat olla yllä vuorokauden,ehkä toisen..
Pahinta ehkä, että vanhukset istuvat jossain päivähuoneen tapaisessa pöytien äärellä toimettomina ja yksin, huonessa on ehkä yhteis tv,  ei lehtiä, ei pelejä, ei yksinkertaisesti mitään tekemistä. Ei myöskään mitään viriketoimintaa, kuten pelejä ja jumppaa kuten on joissain hoitokodeissa. Toimintahan on vanhuksille tärkeää, muuten tosiaankin laitostuu ja siinä saa heittää hyvästit kaikelle lopullekin toimeliaisuudelle ja kyvyille.

Tämä vie ihmiseltä lähes kokonaan hänen oman identiteetin,kaiken mikä ennen oli omaa. Hitaasti mutta varmasti kuihduttaen elämästä pois. Tämäkö on ollut tarkoituksenakin hoitaessa kasvavaa asiakaskuntaa vanhainkotien saralla. Mietteitä herättä kuntien tapa säästää näissä asioissa. Eikö vanhenevalla henkilöllä ole enään mitään ihmisarvoa?

Puhumisen sietämätön vaikeus

Tässä menneellä viikolla mietin,pitäisikö harrastaa kirjoittamista samalla tavoin kuin puhumista? Murteella,nopeasti ja sekavasti. Niin,että lukijan suurin osa ajasta kuluu luetun tekstin ymmärtämiseen eikä niinkään sen sisältämään asiasisältöön ( mikäli kirjoituksissani nyt mitään asiallista sisältöä edes on) Ajattelin silti helpottaa kanssaihmistenkin lukunautintoa ja tyydyin tähän nykyiseen ratkaisuun kirjoittaa suhteellisen ymmärrettävästi ns.oikeaoppisella kirjoituskielellä. Puhettani ei ymmärrä kukaan edes kuultuna joten en edes yritä sen kirjoittamista samalla tyylillä.

Toisinaan tuntuu että suurin osa mielessä vinhasti pyörivistä ajatuksista on huomattavasti helpompaa tuoda esille kirjoittamalla kuin puhumalla. Toisinaan päinvastoin. Mutta kirjoittamisen etu onkin siinä että kukaan ei pysty keskeyttämään kesken lauseen,tapa mitä inhoan ylitse kaiken. Kirjoittaessa kuuntelijat (lukijat) voivat esittää kommenttinsa vasta kerrotun jälkeen,siis päälle huutaminen on mahdotonta. Kun tähän lisätään vielä teknologian ihanuudet poistaa mahdolliset soraäänet,ei keskustelu voisi olla tämän helpompaa! Toimisikohan käytännössäkin? Kuuntelen asiakkaan kommenttia myyjättärelle lähikaupassa ja totean: Hei odota hetki! Kirjoitan väliin puhekuplaan oman vastakommenttini asiakaspalvelusta,klikkaan: lisää ja edelliseen kommenttiin:poista. Täydellistä.

Kirjoittaessa saa myöskin asiansa,oli se sitten mikä tahansa esille paljon intensiivisemmin kuin puhumalla. Kuuntelemiseen kun ei tarvitse keskittyä niinkuin lukemiseen. Ihminen voi kuunnella kuulematta oikeastaan yhtään mitään mutta luettaessa aina edes pieni osa jää ajatustumakkeeseen muistiin. Kirjoittaessa voi puhua myöskin vaikeista asioista. Niistä joista ei muuten pystyisi puhumaan. Kirjoittaessa voi selventää ajatuksia,jotka muuten jäisivät vain jotenkuten ymmärretyn tasolle koska  lukijalla on mahdollisuus sisäistää lukemansa asia.
 Yritän kovasti työstää omaa kirjoitteluani sellaiseksi mistä jokainen löytäisi jotain itseäänkin koskettavaa.
Jotain mihin kertoa omaa näkemystään. Harkittuna ja mietittynä,koska he ovat sen joutuneet kirjoittamaan eivät vain tiputtamaan lauseena suusta. Tällöin vastaaja myöskin miettii mihin vastaan ja miten.

Koska kaipaan erilaisia ajatuksia laajentaakseni myöskin omaa elämänkatsomustani,toivon vastaajilta  jatkossakin kommentteja. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki jos kommentointia perustellaan kysymykseen: miksi näin.

Mutta nyt nousen tästä paikoitani ja lähden robottimaisesti kävellen (selkä hieman jumissa) pienelle päiväkävelylle syksyn kirpeän aurinkoiseen kaupunkiin  :)  Ah,miten rakastankaan tätä oman olotilan verbaalista kuvauksellisuutta.

Päivän miete.

On helppoa olla samaa mieltä.
On helppoa olla mieletön.
Vaan enemmän löytää kun poikkeaa tieltä.
Ja oikaisee läpi metsikön.
-Juice-

Elämän pieniä valon pilkahduksia.

Ennätyksellinen lottovoitto 7,2 miljoonaa euroa napsahti kuulemma yhden onnellisen suomalaisen kohdalle eilen. Tämä harmittava tapahtuma sai epäsosiaalisen naapurinikin kielenkannat kirpoamaan hänen harmitellessaan omaa kohtaloaan (ja tietenkin sen lottovoittajankin ) suureen ääneen taloyhtiön takapihalla.  Täytyy tunnustaa näkemäni ja kuulemani perusteella että kyllä se vaan  syö miestä kun ei omalle kohdalle koskaan satu mitään vastaavaa. Mutta kun ei aina voi voittaa,ei edes joka kerralla.

Jäin tästä kuulemastani tunteenpurkauksista hämmentyneenä miettimään onnen syvällisintä olemusta.
Onko se todellakin niin että vain raha tuo onnea? No ehkäpä helpottaa,tietenkin.
Mutta kaikkea ei voi ostaa rahalla.

Olen työssäni huomannut,että yllättävää kyllä,kaikkein onnellisimmat ja tyytyväisimmät ihmiset ovat sellaisia,joilla ei päällisin puolin katsoen näyttäisi olevan mitään syytä erityiseen onnellisuuteen. On kehitysvammaisia jotka hädintuskin kykenevät edes kommunikoimaan toisten ihmisten kanssa,on köyhiä,joilla ei ole omaisuutta edes nimeksi. Mutta he osaavat silti olla onnellisia elämänsä pienistäkin valonpilkahduksista.

Vastakohtana tuntemani henkilö,jonka ei ole koskaan tarvinnut miettiä:Onko tilillä rahaa? Mitä pystyn ostamaan ruuaksi sellaista mikä riittäisi koko perheelle? Onko minulla varaa saada lapseni lääkärille hänen sairastuessaan? Miten selviän vielä kuukauden muutamalla eurolla?

Ja silti hän ei ole tyytyväinen. Ei,vaikka hänellä on kaikki mitä me muut pidämme onnen edellytyksenä. On työpaikka korkealla vuosituloilla,on kaksi asuntoa pääkaupunkiseudulla,on omaisuutta,on autoja,on kaikkea....  Mutta mielestään hänellä on kaikki huonosti. Mitä häneltä siis puuttuu?

Ymmärtämys olla onnellinen. Siitä,että tänäänkin saa olla rakkaansa lähellä,kävellä omilla jaloillaan,katsoa terveitä lapsiaan jotka rakastavat häntä. Ihminen joka ei ole koskaan kohdannut vastoinkäymisiä ei osaa kuvitellakaan minkälaista on menettää rakas tai sairastua itse.

On aikoja jolloin ihmisille näytetään hyvinkin rankalla kädellä,kuinka pienestä onkaan elämänlanka kiinni.On aikoja, jotka opettavat meille nöyryyttä,kun ei elämää voikaan säädellä haluamaansa suuntaan.
Ja jokaiselle meistä saattaa tulla sellainen tilanne. Se kun ei kysy lupaa tullessaan eikä varoita kohdettaan.

Mutta kaikesta huolimatta olisi jokaisen syytä nähdä ne elämänsä huonotkin hetket jollain tavalla tarkoituksellisina. Elämän helminauhassa ne hetket toimivat mustina helminä,joiden tarkoituksena on kirkastaa valkoisten ilon helmien,niiden pienimpienkin onnen aikojen, loistoa.

Jos vain oppisimme olemaan kiitollisia. Sillä elämä koostuu pienistä asioista,joita jokaisen olisi hyvä pysähtyä välillä miettimään.

Työkokemusta ilman töitä ?

Edellisessä kirjoituksessani viittasin niinsanottuun rakentavan palautteen antamiseen pelkkien moitteiden sekä vähättelyn sijaan. Tästä jälleen kerran alkoi uusi ajatusten kirjo,hypähtäen välillä aiheesta toiseen,mutta jatkaen silti likipitäen siitä mihin viimeksi jäätiin..


Tänään työpaikalleni soitti aikuiskoulutuksessa kurssia käyvä mies,joka ystävällisesti tiedusteli työharjoittelu paikkaa. Muut paikkakunnan liikkeet eivät olleet tuntuneet kovinkaan kiinnostuneilta, ja perustelivat tämän "on niin kiire ettei kerkee opettamaan" tyylillä. Mielenkiintoista on nähdä,minkälaisia ammatti-ihmisiä näistä opiskelijoista aikanaan tulee kun he eivät pääse edes oppimaan alaansa käytännössä. Puhumattakaan mahdollisten työpaikkojen hausta,joissa aina poikkeuksetta joko kysytään tai jopa vaaditaan ,alasta riippuen, vuoden ehkä useammankin ajalta työkokemusta.
Tässä menneinä päivinä luin lehdestä,kuinka Pyry Solala haki 214 työpaikkaa ja kirjoitti lopulta  yleisönosastoon,miten hankkia työkokemusta jos ei anneta töitä?

Tuntuu että ennen aikaan yksinkertaisina ja kakkosluokan ammatteinakin pidettyihin paikkoihinkin vaaditaan nykyään jos jonkin asteista koulutusta,mutta samalla korkeasti kouluttautuneet jäävät ilman minkäänlaista työtä. Toisinaan olen itsekin kuullut vastauksena  -"sul on vähän liian paljon koulutusta tähän hommaan.." eli pitivät liian ylpeänä/kalliina pienempipalkkaiseen työhön. Toisinaan taas olisi pitänyt olla jopa lähes ihmemies Mc Gyverin kaltainen monitaituri. Mieluiten vielä työkokemusta 30 vuotta mutta ei ikää enempää kuin 20.
 Eihän kukaan halua palkata fyysisesti arvelluttavassa kunnossa (vanha) olevaa ja jo huonoille tavoille oppinutta työntekijää. Ja tällä tarkoitin sitä,että osaa pitää puoliaan sekä työoloissa,-sopimuksissa että palkoissa.  Mutta miten oppia jos kukaan ei ole opettamassa?
.... Ja millä hankkia sitä työkokemusta jos kukaan ei ole halukas siinä tulemaan vastaan?

Kas kummaa,punaista lankaa...: Kerta se on ensimmäinenkin.

Kas kummaa,punaista lankaa...: Kerta se on ensimmäinenkin.: "Näin siis aloitan elämäni ensimmäisen blogi kirjoitukseni. En ole aikaisemmin tällaista tehnyt joten pyydän anteeksi mahdollisia pikku 'valu..."

Suomalaisen perisynti

Suomalaiset eivät kestä kehuja.
Mutta eivät myöskään osaa aina kehua ja kannustaa kanssaihmisiään. Varsinkin jos perisuomalainen kateus valtaa mielemme "miten nyt tuokin voi olla minua parempi".

Tähän epäkohtaan kiinnitin aikaisemmassa työssäni paljonkin huomiota kun tuntui että ainoa positiivinen palaute oli astetta vähäisempi määrä negatiivista palautetta,tai olankohautus murahduksella säestettynä kiitoksen sijaan. Kun rohkenin esimieheni järkytyksenä keskustelemaan asiasta oli tulos toivoton. Eihän toki työntekijöitä saa missään nimessä kehua,oppivat pian ylpeiksi!
Mielenkiintoista vain miten tämä vaikuttikaan koko työyhteisön motivaatioon...

Sen sijaan että "duunareita" ruoskittiin vähättelemisellä ja aliarvostuksella,olisi hieman ystävällisemmällä kohtelulla saatu aikaan huomattava ero sekä työjäljessä että tuloksissa. Suomalainen kun patoo saadut moitteet itseensä eikä koskaan kyseenalaista sitä. Niitä saatetaan kommentoida pienellä piilonaljailulla, kuin ohimennen huomauttaen,useimmiten tietysti kiertäen ja kaarrellen mieluiten usean ihmisen kautta.  Jätetään työ tekemättä kunnolla ikään kuin vastalauseena,boikotoidaan ja terrorisoidaan asiaan kuulumattomia unohtaen samalla miten tulisi "järkevän" aikuisen toimia.

 Asioista saatetaan toki käydä rakentavia keskusteluja pienessä piirissä työmaan nurkilla mutta kehityspalavereissa nämä kiihkomielet eivät tunnetusti saa sanaa suustaan kysyttäessä:"onko kellään mitään lisättävää?"

Ja kun tulee aika kehua jotakuta oikeasti,on osan  ihmisistä pakko nykäistä matto sen riemusta ilmaan pomppivan rassukan alta...
Eihän nyt muillekkaan jos ei mulle kans- ajatus kun nostaa päätänsä.
Mutta ehkä järkyttävintä asiassa on se,kuinka ihmiset ovat jo tottuneet tähän.

 Ja ohittavat asian, mitenkäs muuten, kuin olankohautuksella...

Kerta se on ensimmäinenkin.

Näin siis aloitan elämäni ensimmäisen blogi kirjoitukseni.

En ole aikaisemmin tällaista tehnyt joten pyydän anteeksi mahdollisia pikku "valuvirheitä" sivuillani.

Yllättävää kuinka erilaista onkaan kirjoittaa tänne vaikka olenkin harrastanut feissaamista ( Facebook) jo jonkin aikaa. Tuntuu että niitä kevyitä pikku "tilapäivityksiä" on niin helppo tehdä mutta kun kyse onkin kunnon kirjoittamisesta,menikin jauhot suuhun.  Eli pitäisi sitten kirjoittaa tänne jotain järkevää...

 

 Tunnustan,on yllättävän vaikeaa ainakin vielä. Jospa vielä harrastaisin seuraajan rooliani hetken aikaa? Tai sitten kirjoittelen vaikka lämpimikseni ajatuksiani,joista ehkä 40% on kenties julkaisuun kelpuutettavaa tavaraa. No,otan sen riskin ja kirjoitan. Mielipiteitä kun saa ja pitääkin olla,niin kirjoittajalla kuin lukijoillakin joten tervetuloa seuraamaan höpinöitäni    :)