Puhumisen sietämätön vaikeus

Tässä menneellä viikolla mietin,pitäisikö harrastaa kirjoittamista samalla tavoin kuin puhumista? Murteella,nopeasti ja sekavasti. Niin,että lukijan suurin osa ajasta kuluu luetun tekstin ymmärtämiseen eikä niinkään sen sisältämään asiasisältöön ( mikäli kirjoituksissani nyt mitään asiallista sisältöä edes on) Ajattelin silti helpottaa kanssaihmistenkin lukunautintoa ja tyydyin tähän nykyiseen ratkaisuun kirjoittaa suhteellisen ymmärrettävästi ns.oikeaoppisella kirjoituskielellä. Puhettani ei ymmärrä kukaan edes kuultuna joten en edes yritä sen kirjoittamista samalla tyylillä.

Toisinaan tuntuu että suurin osa mielessä vinhasti pyörivistä ajatuksista on huomattavasti helpompaa tuoda esille kirjoittamalla kuin puhumalla. Toisinaan päinvastoin. Mutta kirjoittamisen etu onkin siinä että kukaan ei pysty keskeyttämään kesken lauseen,tapa mitä inhoan ylitse kaiken. Kirjoittaessa kuuntelijat (lukijat) voivat esittää kommenttinsa vasta kerrotun jälkeen,siis päälle huutaminen on mahdotonta. Kun tähän lisätään vielä teknologian ihanuudet poistaa mahdolliset soraäänet,ei keskustelu voisi olla tämän helpompaa! Toimisikohan käytännössäkin? Kuuntelen asiakkaan kommenttia myyjättärelle lähikaupassa ja totean: Hei odota hetki! Kirjoitan väliin puhekuplaan oman vastakommenttini asiakaspalvelusta,klikkaan: lisää ja edelliseen kommenttiin:poista. Täydellistä.

Kirjoittaessa saa myöskin asiansa,oli se sitten mikä tahansa esille paljon intensiivisemmin kuin puhumalla. Kuuntelemiseen kun ei tarvitse keskittyä niinkuin lukemiseen. Ihminen voi kuunnella kuulematta oikeastaan yhtään mitään mutta luettaessa aina edes pieni osa jää ajatustumakkeeseen muistiin. Kirjoittaessa voi puhua myöskin vaikeista asioista. Niistä joista ei muuten pystyisi puhumaan. Kirjoittaessa voi selventää ajatuksia,jotka muuten jäisivät vain jotenkuten ymmärretyn tasolle koska  lukijalla on mahdollisuus sisäistää lukemansa asia.
 Yritän kovasti työstää omaa kirjoitteluani sellaiseksi mistä jokainen löytäisi jotain itseäänkin koskettavaa.
Jotain mihin kertoa omaa näkemystään. Harkittuna ja mietittynä,koska he ovat sen joutuneet kirjoittamaan eivät vain tiputtamaan lauseena suusta. Tällöin vastaaja myöskin miettii mihin vastaan ja miten.

Koska kaipaan erilaisia ajatuksia laajentaakseni myöskin omaa elämänkatsomustani,toivon vastaajilta  jatkossakin kommentteja. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki jos kommentointia perustellaan kysymykseen: miksi näin.

Mutta nyt nousen tästä paikoitani ja lähden robottimaisesti kävellen (selkä hieman jumissa) pienelle päiväkävelylle syksyn kirpeän aurinkoiseen kaupunkiin  :)  Ah,miten rakastankaan tätä oman olotilan verbaalista kuvauksellisuutta.