Ennätyksellinen lottovoitto 7,2 miljoonaa euroa napsahti kuulemma yhden onnellisen suomalaisen kohdalle eilen. Tämä harmittava tapahtuma sai epäsosiaalisen naapurinikin kielenkannat kirpoamaan hänen harmitellessaan omaa kohtaloaan (ja tietenkin sen lottovoittajankin ) suureen ääneen taloyhtiön takapihalla. Täytyy tunnustaa näkemäni ja kuulemani perusteella että kyllä se vaan syö miestä kun ei omalle kohdalle koskaan satu mitään vastaavaa. Mutta kun ei aina voi voittaa,ei edes joka kerralla.
Jäin tästä kuulemastani tunteenpurkauksista hämmentyneenä miettimään onnen syvällisintä olemusta.
Onko se todellakin niin että vain raha tuo onnea? No ehkäpä helpottaa,tietenkin.
Mutta kaikkea ei voi ostaa rahalla.
Olen työssäni huomannut,että yllättävää kyllä,kaikkein onnellisimmat ja tyytyväisimmät ihmiset ovat sellaisia,joilla ei päällisin puolin katsoen näyttäisi olevan mitään syytä erityiseen onnellisuuteen. On kehitysvammaisia jotka hädintuskin kykenevät edes kommunikoimaan toisten ihmisten kanssa,on köyhiä,joilla ei ole omaisuutta edes nimeksi. Mutta he osaavat silti olla onnellisia elämänsä pienistäkin valonpilkahduksista.
Vastakohtana tuntemani henkilö,jonka ei ole koskaan tarvinnut miettiä:Onko tilillä rahaa? Mitä pystyn ostamaan ruuaksi sellaista mikä riittäisi koko perheelle? Onko minulla varaa saada lapseni lääkärille hänen sairastuessaan? Miten selviän vielä kuukauden muutamalla eurolla?
Ja silti hän ei ole tyytyväinen. Ei,vaikka hänellä on kaikki mitä me muut pidämme onnen edellytyksenä. On työpaikka korkealla vuosituloilla,on kaksi asuntoa pääkaupunkiseudulla,on omaisuutta,on autoja,on kaikkea.... Mutta mielestään hänellä on kaikki huonosti. Mitä häneltä siis puuttuu?
Ymmärtämys olla onnellinen. Siitä,että tänäänkin saa olla rakkaansa lähellä,kävellä omilla jaloillaan,katsoa terveitä lapsiaan jotka rakastavat häntä. Ihminen joka ei ole koskaan kohdannut vastoinkäymisiä ei osaa kuvitellakaan minkälaista on menettää rakas tai sairastua itse.
On aikoja jolloin ihmisille näytetään hyvinkin rankalla kädellä,kuinka pienestä onkaan elämänlanka kiinni.On aikoja, jotka opettavat meille nöyryyttä,kun ei elämää voikaan säädellä haluamaansa suuntaan.
Ja jokaiselle meistä saattaa tulla sellainen tilanne. Se kun ei kysy lupaa tullessaan eikä varoita kohdettaan.
Mutta kaikesta huolimatta olisi jokaisen syytä nähdä ne elämänsä huonotkin hetket jollain tavalla tarkoituksellisina. Elämän helminauhassa ne hetket toimivat mustina helminä,joiden tarkoituksena on kirkastaa valkoisten ilon helmien,niiden pienimpienkin onnen aikojen, loistoa.
Jos vain oppisimme olemaan kiitollisia. Sillä elämä koostuu pienistä asioista,joita jokaisen olisi hyvä pysähtyä välillä miettimään.
Niinpä niin..Ihminen taitaa olla rakennettu niin että se aina haluaa enemmän ja parempaa, "kun sen ja sen vaan saisin niin sitten olisin onnellinen"..Kun tavoitteen vihdoin saavuttaa, haluaakin jo jotain muuta:) Ja yleensä se mitä toisella on, on paljon parempaa kun oma. Perisynti, kateus, astuu kuvaan. Siinä menee elämä "kuiden ja tähtien" tavoittelemiseen ja muiden kadehtimiseen. Jää oma elämä tavallaan elämättä, eikä osata nauttia niistä asioista mitkä itsellä on hyvin.. Vaikka ne terveet lapset tai rakastava mutta ei ehkä niin varakas puoliso. Mikään ei riitä, aina pitää saada enemmän. Uskon ettei rahalla, oli sitä tai ei, ole onnellisuuden kanssa mitään tekemistä. Vaan onni ja onnellisuus piilee siinä että osaa pysähtyä nauttimaan elämästään tässä ja nyt, kaikkine huoline ja murheineenkin. AINA voisi olla huonommin, se on fakta.
VastaaPoistaEn kyllä usko niihin mustien helmien tarpeellisuuteen. Se on pelkkää lohduttelua. Kissa vieköön: kyllä raha rauhoittaa eli jokaislla pitäisi olla työtä ja siitä saatua rahaa niin paljon,että ei ole koko ajan painamassa huoli huomisesta. Jos näillä eväillä ei sitten keksi mitään onnellisuuteen johtavaa, niin omapa on vikansa.
VastaaPoistaTai en oikein usko siihen onnellisuuteenkaan, miksi ihmisen nyt pitäisi niin onnellinen olla? Tyytyväisyys riittää vallan mainiost1.
On tässä vähän kiire, niin etten pysty nyt paremmin reihumaan, mutta palaillaan asiaan!
Ja josku pitää nauraa!
Hyvä tammikuu 44. Arvostan toki mielipidettäsi ja olen samaa mieltä kanssasi siitä että kaikilla pitäisi olla rahaa niin ettei tarvitsisi huolta kantaa. Mutta kun niin ei vain ole.
VastaaPoistaLohdutustahan toi on et kaikella olisi joku tarkoituksensa. Ne mustat helmet vain tulee ja tiedän,on joskus hyvin vaikeaa miettiä että niillä voisi olla MITÄÄN tarkoitusta. Mutta kuten anonyymi kirjoitti,ne mustat helmet muistuttaa meitä siitä että aina voisi olla paskemminkin. ja jos aina odottaa parempaa ja parempaa,jää se elämä elämättä siinä odotellessa. Totta on että tyytyväisyys riittää,mutta kun kaikki eivät tee edes sitä.
Ja kyllä,joskus pitää nauraa. Edes yrittää. :)